Sensoriset muistit ovat aistitiedon ensimmäinen säilytyspaikka. Koska sensoriset muistit eivät juuri muokkaa aistitietoa, niitä kutsutaan myös sensorisiksi varastoiksi. Sensoristen muistien kapasiteetti on valtava, mutta kesto hyvin lyhyt. Kuuloaistin sensorista muistia kutsutaan kaikumuistiksi, vastaavaa näköaistin muistia taas ikonimuistiksi. Ikonimuistin toiminnasta kertoo muun muassa salaman aiheuttama näköärsyke; näemme kuvan sekunnin murto-osan pitempään kuin itse välähdys kestää. Ikonimuistin toimintaa on tutkinut yhdysvaltalainen psykologi George Sperling.
Kaikumuisti toistaa samanlaisen ilmiön kuuloaistissa. Äänet jäävät ikään kuin kaikumaan päässämme hetkeksi, näin äänten kesto koetaan todellista pitempänä. Sensoristen muistien olemassaoloa on tutkittu myös muissa aisteissa, mutta niistä ei ole kiistatonta tutkimustietoa.